Voiko hevosala olla kannattavaa? Viimeisien vuosien aikana on käyty paljon keskustelua alan kannattamattomuudesta. Säätelyä tulee koko ajan lisää ja kulut nousevat. Esimerkkinä sähkön hinta on aiheuttanut monelle suurta päänvaivaa ja johtanut jopa toiminnan lopettamiseen. Kun kuluja tulee lisää, pitäisi miettiä mistä saadaan lisää rahaa ja liikevaihtoa kattamaan nousseet kulut. Usein tässä vaiheessa tapahtuu kuitenkin jähmettyminen ja sitä seuraava luopuminen. Siksi ison kuvan säilyttäminen on tärkeää, miksi tätä tehdään. Voidaan kysyä itseltä, mikä on tämän liiketoiminnan tavoite, omat henkilökohtaiset unelmat ja miten ne kohtaavat. Jos vastaus on, että näillä asioilla ei ole mitään yhteistä, silloin lopettaminen on todennäköistä.
Muutos ei tapahdu itsestään
Olemme myös itse toimineet hevosen täysihoitopalveluiden tuottajana ja joutuneet pohtimaan samoja taloudellisia kysymyksiä. Miksi hevosalalla ei päästä rahoihin? Syitä löytyy varmasti niin alhaisesta palkkatasosta kuin nousseita kuluista, mutta myös alan sisäisistä ristiriidoista. Kun on tiukkaa, huolehditaan omasta. Mutta miten silloin käy isolle kuvalle?
Yksi esimerkki:
kuvitellaan, että nuori, juuri 18-vuotta täyttänyt ikänsä hevosten kanssa touhunnut toiminimiyrittäjä tarjoaa hevosen hoidon palveluita talliyrittäjälle. Nuori yrittäjä pelkää ylihinnoittelua ja kertoo palvelun hinnaksi 9 euroa / tunti. Talliyrittäjä ilahtuu ja lyö kaupat heti lukkoon. Yhdeksän euroa sisältäen arvonlisäveron. Kaikki varmaan huomaavat epäkohdan tässä vaiheessa. Tässä tilanteessa alan kehittyminen estyy meidän itsemme toimesta. Tartumme kollegamme tarjoamaan halpatyövoimaan. Kustannusrakenne ei kehity ja talliyrittäjäkin välttyy toiminnan kehittämiseltä, jos työtä saa näin halvalla. Samaan aikaan sanattomasti hyväksytään alan alhaiset palkat ja estetään huomaamatta alan kehittyminen. Tämän kaiken seurauksena nuori innokas yrittäjä uskoo, mitä kaikkialla sanotaan hevosalasta: se ei voi olla kannattavaa. Nuori yrittäjä lopettaa kahden vuoden päästä, vaihtaa alaa ja talliyrittäjä on ilman työntekijää. Voitaisiin tehdä yhteinen lupaus, että tällaisissa tapauksissa tuetaan aloittavaa yrittäjää laatimalla apuna hinnat, jotka kannattavat. Muuten toiminta ei ole pitkäikäistä.
Toinen, päinvastainen esimerkki:
Kuvitellaan vasta valmistunut, kouluttautunut kengittäjä. Ikä 20-vuotta, eikä kokemusta yrittämisestä. Suorittaa harjoittelun oman arvon tuntevalla kengittäjäkonkarilla, joka on yksi alueen kalleimmista. Asiakkaita kuitenkin riittää. Tämä opettaa aloittelevalle yrittäjälle, että omasta työstä pitää olla ylpeä ja siitä pitää ottaa asianmukainen korvaus. Kun nuorelta kengittäjältä kysyy, tekeekö tämä muita töitä kengittämisen ohessa. Vastaus on napakka: en tee, ei ole tarve. Aloittanut yrittäjä ottaa suurin piirtein saman hinnan, kuin 10 vuoden kokemuksen omaava kengittäjä. Oman työn arvostaminen ja siitä asianmukaisen korvauksen ottaminen on elinehto pitkäaikaiselle yrittäjyydelle. Tämä tekee hyvää taloudelle ja koko alan arvostukselle. Myös asiakas voi luottaa siihen, että tämä yrittäjä ei lopeta ainakaan kannattamattomuuden vuoksi. Näin raivataan tietä jatkuvuudelle.
Arvostuksesta kannattavuutta
Ei kuitenkaan riitä, että arvostetaan omaa työtä ja palvelua ottaaksemme siitä asiaan kuuluva korvaus. Myös alan sisällä tulee jakaa arvostusta muillekin hyville tekijöille. Usein aloittelevat yrittäjät pelkäävät hinnoitella palvelua oikein, jos on epävarma taidoistaan, ei pidä itseään kyllin hyvänä tai pelkää että korkea hinta karkottaa asiakkaat. Vaikka oikeasti se hinta on vain asianmukainen korvaus tehdystä työstä. Seuraavan kerran kun tapaamme tällaisen innokkaan ja rohkean alalle yrityksensä perustavan nuoren tai vanhan, tuetaan häntä, jaetaan oma kokemustieto ja kannustetaan eteenpäin. Vaikka se tulisi itselle hieman kalliimmaksi. Näin edistämme ja uudistamme koko alaa. Tehdään yhteinen lupaus, että emme käytä hyväksi toisen hyväntahtoisuutta, kokemattomuutta tai epävarmuutta. Rakennetaan hevosalalle uutta, taloudellisesti vankempaa pohjaa jolle kasvaa.
Kannattavuutta uskomalla uuteen
Digitalisaatio ymmärretään usein hyvin monella eri tavalla. Kun puhutaan digitaalisuudesta ja sen hyödyntämisestä liiketoiminnassa, tulee varmistaa että termi ymmärretään tarpeeksi samalla tavalla. Usein törmäys tapahtuu jo ensimmäisien lauseiden aikana. Puhutaan digistä, automaatiosta, datasta.. Mutta jos puhuttaisiinkin uudistumisesta. Puhuttaisiin siitä, mitä juuri sinä hevosalan yrittäjänä haluaisit tehdä isona. Mikä on iso kuva ja missä voisi olla maali. Sen jälkeen pohditaan, miten digitaalisuutta voisi käyttää työkaluna tavoitteiden saavuttamiseksi.
Monesti keskitytään katselemaan varpaisiin, eikä siten nähdä isoa kuvaa. On ruokittava hevoset, siivottava karsinat, pidettävä ratsastustunnit, taas ruokittava, toistaa sama seuraavana päivänä uudelleen ja vuoden jokaisena päivänä. Tässä tohinassa ei ehdi haaveilla isosta kuvasta tai unelmoida. Mutta kyse on kuitenkin vain ajatuksesta, unelmointi ei vaadi käsityövoimaa. Hevosala sitoo paljon käsityövoimaa ja tekijöitä fyysisesti yhteen paikkaan. Tallinpitäjä tekee työtä tallilla, valmentaja hevosenomistajien talleilla. Osin on jo omaksuttu myös uusia tapoja valmentaa, esimerkiksi etävalmennukset ovat osalle toimijoista jo arkipäivää. Nämä valmentajat hyödyntävät digitalisaatiota, eivätkä ole aina sidottuja olemaan fyysisesti samassa tilassa valmennettavan kanssa. Voidaan myös miettiä, miten asiakaskokemusta parantamalla voidaan lisätä kannattavuutta tai muotoilla skaalautuvia uusia tuotteita ja palveluita. Digitalisaatio toimii työkaluna ja mahdollistajana, mutta ei toteuta muutosta. Jollakin pitää olla ajatus, visio ja unelma.
Kilpailuetua ajattelusta
Tärkeimpiä rahan arvoisia työkaluja ovat ajattelu ja uusiutuminen. Jos uusiutuu koko ajan vähän ja työskentelee muutoksen etulinjassa, voi saavuttaa sellaista kilpailuetua, jota ei rahalla pysty ostamaan. Sellainen ajattelu vetää puoleensa muita saman ajattelumallin omaavia ja mahdollistaa yhdessä kehittämisen. Näin voidaan luoda uusia ansaintamalleja läpi alan. Innovatiivisuus ruokkii innovatiivisuutta. Kenelläkään ei ole valmiita vastauksia alan kannattavuuden parantamiseksi, mutta ihmiset yhdessä voivat luoda niitä sparraamalla ja tukemalla toisiaan.
Kaikilta aloilta löytyy myös niitä, jotka onnistuu.
